Vuoriston kätköistä, loputtomalta vaikuttavan hiekkatien vihdoin päätyttyä, löytyy yksi satumaisimmista paikoista, johon Portugalissa päädyimme.
Roadtrippaus on meidän perheen suosikkimatkustusmuoto. Kovin pitkiä ajomatkoja pyritään silti välttämään, ja tärkeimmille kohteille varataan useampi päivä. Lisäksi pidempiin siirtymiin mietitään yleensä yksi kiinnostava stoppi. Löysin kirjastosta ennen reissuamme korvaamattomaksi osoittautuneen matkaoppaan Portugalin uskomattomiin salaisuuksiin. Wild Quide Portugal vei lupauksensa mukaisesti kohteisiin, joita ei muuten olisi löytynyt. Ajopäivään Sintrasta Portoon pysähdyspaikaksi valikoituikin sen ansiosta Sever do Vougan vuoristossa sijaitseva vesiputous Cascade Cabreia. Paikka, josta tuskin olet tätä ennen kuullut.
Silva Escuran kylä
Navigaattori kuljetti meitä läpi pienten vuoristokylien, ja lopulta uskomattoman pitkältä tuntuvalle hiekkatielle. Tiet kulkivat vuorien rinteitä myötäillen, ja myös kylät olivat ylärinteillä. Jossain vaiheessa metsien keskellä usko oli jo loppua, ja hankkeen järkevyys alkoi tosissaan mietityttää.
Lopulta hiekkatie päättyi, ja päädyimme Silva Escuran kylään ja sen ainoaan lounaspaikaksi mainostettuun baariin. Astuimme uskaliaasti sisään miesten valloittamaan Cafe Restaurante Ponto Finalin, jonka salissa eteemme kannettiin mielettömät määrät ruokaa. Vähän jännitti, mitä saadaan, sillä yhteistä kieltä tarjoilijan kanssa ei koko aikana löytynyt. Taas niitä hetkiä, jolloin voi heittää hyvästit kasvisruokavaliolleen.
Parque da Cabreia
Vatsat täysinä oli hyvä lähteä etsimään Parque da Cabreian puiston vesiputouksia. Muutaman sadan metrin päässä kylän raitilla on puistoon johdattavat opasteet, ja niitä kannattaa noudattaa. Me suunnistimme navigaattorin opastamana, ja ajauduimme melko hankalalle pikkutielle. Puistoon johdattavat opasteet olisivat kyllä johdattaneet ihan oikealle parkkipaikalle.
Puistossa on ihania levähdyspaikkoja, vesiputouksen vesi raikasta ja uimakelpoista ja joen uomaa seurailee pieniä polkuja. Muutamia paikallisia oli viettämässä kaunista kesäpäivää, mutta aika rauhassa siellä sai olla. Olin lukenut, että vesiputoukselta lähtee patikkapolku, ja tarkoitus oli tehdä samalla pieni päiväkävely, mutta opastaulun ohjeista huolimatta emme löytäneet kuin korkeaa heinää kasvavia poluntekeleitä, joten tyttären riemuksi päiväpatikka jäi tekemättä. Matka kohti Portoa saattoi jatkua uskomattoman kauniin paikan virkistämänä.
Kiersimme Portugalin keski- ja pohjoisosaa 12 päivän ajan kesäkuussa 2017. Majoituimme Lissabonissa (1), Sintrassa (5), Portossa (3) ja Setubalin viinialueella (2), sekä teimme päiväretket Obidoksen ja Évoran historiallisiin kaupunkeihin.
13 comments On Cabreian vesiputous Portugalin vuorien kätköissä
Ihanan näköinen paikka! Vesiputoukset ovat kyllä sellaisia nähtävyyksiä, joita varten näkee mielellään enemmänkin vaivaa. Kanadan matkalla tosin tuli jo vesiputous ähky, kun niitä oli reitin varrella niin monta. Hienoja ja näkemisen arvoisia anyway 🙂
Islannissa oli myös havaittavissa tuota ähkyä, ja ihan jokainen pikkupuro ei enää loppureissusta sävähdyttänyt. Kun taas Portugalissa joetkin olivat monesti vain pieniä puroja.Etukäteen mietitytti mahtaako tuolla putouksella kesäaikaan edes vesi virrata. Onneksi pelko oli turha.
Vesiputouksissa on sellaista jotain voimakkaasti lumoavaa. Liittynee jotenkin luonnon voimaan ja virtaavan veden symboliikkaan. Tällaiset todellakin ovat keitaita luonnon keskellä, kuten tuossa jo aiemmin mainittiin. <3
Tänä vuonna vesiputouksia on tullut nähtyä ihan urakalla, mutta en usko, että niihin voi koskaan kyllästyä.
Satumaisen näköinen paikka pikkusiltoineen, vesiputouksineen ja komeuden kruunaa lehtien välistä pilkistävät auringonsäteet. Ihan kuin jostain unesta! Idyllinen pikkukaupunkikin. Olipas opaskirja todellakin hyvä löytö!
Kuvassa on oikeastaan koko kylä. Tien varrella olevien talojen lisäksi siellä oli pieni kirkko ja pari poikkikatua. Ja tietenkin tuo ihana puisto.
Oli tosiaan hyvä kirjalöytö! Mun on pakko ihailla sun kykyä tehdä noita hyviä matkasuunnitelmia, kun itse lähden nykyään aina ihan soitellen sotaan. Mun täytyy vain lukea tarpeeksi sun tekstejä, niin ehkä mäkin opin suunnittelemaan.
Matkojen sisältö on parantunut rutkasti sen jälkeen kun aloin käyttää aikaa etukäteissuunnitteluun. Mä kun olen niin pirun huono tekemään spontaanisti mitään. Mut ei meillä mitään sellaista ”pakko suorittaa” -listaakaan ole. Enemmänkin mä kartotan etukäteen juttuja, joita vois tehdä. Sit paikanpäällä mennään fiiliksen mukaan.
Ihana salainen helmi! Tällaisista postauksista tulee kauhea ikävä Etelä-Eurooppaan. Porugalissa olen käynyt vain lapsena, mutta siitä asti uusi matka on himottanut. Ja tollaisia kirjoja pitäisi olla enemmän, jotka kertovat niistä vähemmän tunnetuista paikoista. Toisaalta jos kirjoja olisi enemmän, eivät paikat ehkä jäisi niiksi vähemmän tunnetuiksi… 😉
Toi kirja oli ihan mieletön löytö. Sen kanssa käytiin muutamissa muissakin paikoissa. Metsäpalojen vuoksi jouduttiin tosin luopumaan useammasta kohteesta. Ja tota samaa sarjaa on julkaistu muualtakin, sieltä löytyy mm. Norja ja Brittein saarilta vaikka mitä.
Nooh, ehkä siinä portugalilaisessa opastuksessakin on hieman toivomisen varaa. Kylttejä ei ole liian montaa, ja meiltä loppui jo usko. Navigaattori kun näytti, että ohi mennään ja paljon. Mutta toivottavasti joku päätyisi jutun perusteella tähän hienoon puistoon, ja uskoo että kyllä se oikea parkkipaikkakin sieltä tulee vastaan?
Haha, no sitten saat synninpäästön navigaattoria uskomisesta 😉
Ihana keidas! Tosi kauniin ja vehreän näköistä.
Hauska juttu, miten ihmiset luottaa navigaattoriin ennemmin kuin (ammattilaisten) suunnittelemaan opastukseen. Itsekin joskus syyllistynyt siihen 🙂
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Olen eräkokki ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja