Viikonloppu Hämeenlinnan seudulla – museoita, rooliasuja ja patikointia

Koska kotimaan matkailua kannattaa harrastaa ympäri vuoden, olemme parina vuotena tehneet matkabloggaajaporukalla retken kotimaan loppusyksyn maisemiin kelistä piittaamatta. Viikonloppumatkamme tavoitteena on ollut viettää pari päivää hauskassa seurassa kaikenlaista puuhaten niin, että jatkuva harmaus kertakaikkiaan unohtuu. Ja tavoitteessa ollaan onnistuttu enemmän kuin hyvin. Ensimmäinen retki tehtiin Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemiin ja viime syksyn “Lohduttoman lokakuun” retkikohteeksi valikoitui Hämeenlinnan seutu.

Majoituimme yksityisessä majoituspaikassa Hattulassa ja olikin hauska arvuutella minkälaisen ihmisen talossa viikonlopun asuimme. Kävimme paikallisissa ruokakaupoissa ja kokkailimme saunan jälkeen omassa keittiössä illallista. Ja kävimme tietenkin katsomassa Hattulan merkittävämmät nähtävyydet, joihin muuten tuskin olisi tullut poikettua. Hattulan lisäksi tutustuimme Hämeenlinnan tarjontaan niin museoiden kuin ulkoilun merkeissä. Ja jälleen kerran viikonloppu vei arjen kauas pois ja reissusta sai roppakaupalla uutta intoa.

Museokierros Hämeenlinnassa

Lauantain sadesää määritteli päivän ohjelmaksi Hämeenlinnan museoihin tutustumisen. Aloitimme Hämeen linnasta, jossa oli meneillään pieni sisäpihan remontti, minkä vuoksi kaikkiin tiloihin ei päässyt. Kiersimme linnan saleja tutustuen niin linnan rakennustekniikkaan kuin keskiaikaisiin tapoihin. Ja okei, testasimme myös jokaikisen pelin ja leikin, jonka linnasta löysimme. Linnanniemen muut museot jätimme väliin, sillä ainut enemmän kiinnostanut kohde, Hämeen linnan vankila-ajoista kertova Vankilamuseo on avoinna vain kesäkaudella.

2020-02-25_08-07-18
2020-02-25_08-08-46
2020-02-25_08-07-45
Hämeen linna
Linnaa voi vuokrata myös tapahtumiin. Olispa mahtavaa pitää jotkut juhlat täällä.

Seuraavaksi suuntasimme keskustaan Sibeliuksen syntymäkotiin. Pieni kotimuseo on sisustettu säveltäjämestarin poikavuosien aikaan. Museo oli viehättävä ja taustalla soinut Sibeliuksen musiikki loi tilaan hienon tunnelman. Täällä myös järjestetään säännöllisesti kamarikonsertteja, ja talo tarjoaa niille kyllä upeat puitteet.

2020-02-25_08-05-26
2020-02-25_08-05-52
2020-02-25_08-06-25

Ravintola Popinossa syödyn erinomaisen lounaan jälkeen oli vuorossa Hämeenlinnan kaupunginmuseona toimiva Museo Skogster. Ja täällä sisäiset lapsemme pääsivät todenteolla valloilleen. Pukeuduimme melkoisella innolla aikakauden vaatteisiin ja poseerasimme rooleihimme eläytyen. Onneksemme museossa ei muita vieraita silloin ollut, joten saimme valoittaa vaaterekit täysin omaan käyttöömme.

2020-02-25_08-05-02
2020-02-25_08-03-17
Reissussa mukana ihanat vakkarityypit Katja @lahtoselvitetty ja Pilvi @suunnaton.
Minne ensi syksynä mennään?
2020-02-25_08-04-13

Museokierroksen aikana sade oli onneksemme tauonnut, joten päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa aivan mielettömän upean Kantolan muraalin. Tämä australialaisen Guido van Heltenin 56 metriä korkea teos on Pohjoismaiden suurin muraali. Hänen muita töitään olin päässyt ihailemaan aiemmin Reykjavikissa, mutta tämä oli vielä niitäkin mahtavampi.

2020-05-28_08-59-58
Kantolan muraali
2020-05-28_09-13-01

Hattulan kirkot

Majoituspaikaksi valikoitunutta Hattulaa on siunattu kahdella merkittävällä kirkolla ja upeilla järvimaisemilla. Hämeen maakunnan vanhin kirkko, Pyhän Ristin kirkko on rakennettu tiilestä täysgoottilaiseen tyyliin ja sen rakennusvaihe sijoittuu vuosien 1472 ja 1490 välille. Eikä Hattulan uusi kirkko mikään uusi ole, sillä se edustaa 1800-luvun puolivälin uusgoottista tyyliä.

2020-02-25_07-56-21
2020-05-28_09-00-15
2020-02-25_08-00-26
2020-02-25_07-57-57
2020-02-25_07-57-15

Järvimaisemia pääsimme ihailemaan Mierolan v. 1919 valmistuneella museosillalla.

Ulkoilijan paratiisi Aulanko

Sunnuntaina sää kannusti jälleen ulkoiluun. Patikkakohteeksi valikoitui Alanko. Näköalatornin aukioloajoista oli netissä vaihtelevaa tietoa, mutta päätimme kaikesta huolimatta lähteä katsomaan josko sinne pääsisi kiipeämään. Meitä onnisti, ja ylhäältä tornista aukesi ihan mahtavat ruskamaisemat.

2020-02-25_07-54-05
2020-02-25_07-54-28
2020-02-25_07-55-43
2020-02-25_07-49-15

Näköalojen ihailun jälkeen lähdimme kiertämään noin 7km mittaista Aulangonjärven polkua. Reitti kulki osin pikkuteitä pitkin, mutta erityisesti Sibeliuksen Metsän luonnonsuojelualueen maisemissa sielu lepäsi.

2020-02-25_07-50-58
2020-02-25_07-51-56
2020-02-25_07-51-19
2020-02-25_07-51-29
2020-02-25_07-52-27
2020-02-25_07-53-10

2 comments On Viikonloppu Hämeenlinnan seudulla – museoita, rooliasuja ja patikointia

  • Hämeenlinna onkin kiva kaupunki, käytiin siellä viime kesänä. Linna tietysti on hieno, mutta Aulanko on kyllä meidän suosikki, se on upeuteensa nähden jopa hieman tavallaan tuntematon kohde. Tai siinä mielessä tuntematon, että vaikka Aulanko nimenä olisi tuttu, niin melko maltillisia vierailumäärät ovat.

    • En mäkään ollut käynyt kunnolla Aulangolla ennen. Hieno paikka ja niin lähellä kaupunkia. Hämeenlinnan keskustaa tosin vaivasi tyypillinen pikkukaupungin ongelma eli tyhjentyneet liiketilat ja siitä aiheutuva alakulo. Pienistä kylistä palvelut katosivat ajat sitten, ja nyt sama on tapahtunut pienille kaupungeille. Kauppakeskusten ylivoima on niin musertava.

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer