Leppoisa pitkä viikonloppu Saarenmaalla

Virosta on hiljalleen tullut yksi suosikkikohteistani, enkä nyt puhu Tallinnasta, joka sekin on varsin miellyttävä. Puhun siitä kaikesta muusta, mitä Tallinnan ulkopuolelta löytyy.

Viime kesänä roadtrippasimme itäisessä Virossa ja tänä kesänä suuntasimme Saarenmaalle. Tosin lähdin matkaan hieman varovaisin mielin, sillä pelkäsin, että tästä suomalaisten suosimasta kylpyläsaaresta löytyisi vain jonkinlainen jatkumo risteilylaivoilta tutuksi tulleelle meiningille. Mutta iloksemme sieltä löytyikin rauhaa ja hiljaisuutta, pikkukaupungin leppoisaa tunnelmaa, maistuvaa ruokaa ja kiireetöntä olemista. Ja juuri se teki tästä lomasta onnistuneen. Joskus nimittäin parasta on se, kun ei ole mitään erityistä nähtävää.

”Muhus on hea” 

Välillä sitä miettii, kannattaako kaikesta edes kertoa. Jospa pitäisi salaisuuden vain itsellään. Muhun saarella sijaitseva Muhun veinitalu on yksi tällaisista. Sen tunnelmaa on mahdoton saada puettua sanoiksi. Kuin eläisi kesäyön unelmassa. Olisi osa tarinaa.

Me viivyimme vain yhden yön, mutta en olisi voinut löytää parempaa tapaa aloittaa lomaa. Arjen kiireet jäivät hetkessä kaukaisuuteen siellä viiniköynnösten, taivaallisen hyvän illallisen ja lämpimien löylyjen syleilyssä.

Jotta ei menisi pelkäksi ylistykseksi, todettakoon kuitenkin, että sesongin alku oli hieman päässyt yllättämään ja keittiössä olisi pitänyt olla enemmän henkilökuntaa. Ja täältä, kuten useasti Virossa, puuttui huoneesta ilmastointi. Mutta se mikä näissä asioissa hävittiin, tunnelmassa voitettiin. En ole pitkään aikaan kokenut sellaista rauhaa.

Juhannus Saarenmaalla

Luin jälkikäteen, että Saarenmaalla vietetään juhannusta koko viikko. Me onnistuimme olemaan saarella niin, ettemme nähneet tästä vilaustakaan. Tai näimme me kokkojen kasaamista ja esiintymisalueen valmisteluja, mutta juhlahumulta vältyimme kokonaan. Virossa varsinaista juhannusta vietetään aina Johannes Kastajan päivänä 24.6 sekä sitä edeltävänä Voiton päivänä. Tänä vuonna tämä osui sunnuntaille ja me olimme siinä vaiheessa jo visusti kotona. Onneksi niin, sillä olishan se ollut noloa paeta Suomen juhannusta ja päätyä keskelle naapurimaan juhlintaa.

Suloinen Kuressaare

Juhlinnan sijaan me iloitsimme Saarenmaan rauhasta. Sen isoimman kaupungin Kuressaaren suloisista pikkukaduista, Piispanlinnan komeista torneista ja pienen kylpylähotellin altaista. Nautimme ruuasta, auringonpaisteesta ja mereltä puhaltavasta tuulesta.

Majoitumme keskustassa Johan Spa kylpylähotellissa, ja ilmastoinnin puuttumista lukuunottamatta se osoittautui hyväksi valinnaksi. Pieneltä allasosastolta löytyi mm. hyvä suomalainen sauna, virkistävä kylmäallas ja ulkoaltaalla pääsi suorastaan etelänloman fiilikseen. Sattumoisin kun reissulle osui komiat kesähelteet.

Nähtävää Saarenmaalla

Yhden päivän kiersimme saarta. Auton ikkunoista näkyi vuoroin metsää, vuoroin unikkopeltoja ja toisinaan neuvostoaikaisia hylättyjä maatiloja. Mikään roadtrippaajan paratiisi saari siis ei ole. Mutta tiet on hyvässä kunnossa ja saarelta löytyy kivoja kohteita.

Anglan kylässä vanhat tuulimyllyt ovat saaneet uuden elämän turistikohteena. Kahteen myllyistä pääsi sisälle ja yksi oli edelleen käytössä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Kaalin kraaterilla sen sijaan totesin, että meteorien aiheuttamat kuopat eivät ole mun juttu. Edellisen kerran petyin Islannissa, nyt Saarenmaalla. Vierailijoihin täällä kyllä on panostettu ja alueelle on rakennettu Anglan tapaan valtava vierailukeskus.

Mutta majakat, ne on mun juttu. Niinpä käynti Sõrven majakalla oli ihan pakollinen. Sitä paitsi sinne liittyy henkilökohtainenkin tarina, sillä muutama vuosi sitten meidän vanha keittiömme purettiin remontin alta ja se sai uuden elämän kaikista maailman paikoista viereisellä Sõrven lintuasemalla.

Koguvan museokylä sijaitsee Muhun puolella, joten siellä oli helppo pistäytyä matkan varrella. Meriruokokattoiset talot ja kiviaitojen reunustamat mutkittelevat kylätiet ovat kuin menneestä maailmasta. Mutta ei kylä ole mikään pelkkä museo, sillä osassa taloissa eletään myös ihan tavallista elämää.

Omalla autolla Saarenmaalle

Saarenmaalle on helppo mennä omalla autolla, eikä Virossa autoilu juuri eroa kotimaassa ajamisesta.

Saarenmaalle ei ole siltaa, joten mantereelta siirrytään lautalla. Ajoaika Tallinnasta lauttasatamaan Virtsuun (135km) on parisen tuntia. Mutta koska Tallinnan päässä pitää varautua pieneen ruuhkaan ja matkalla oli muutamia tietöitä, käytännössä matkaan kannatti varata kolme tuntia.

Lauttaliput Virtsu-Kuivastu välille voi ostaa etukäteen täältä. Liput ostetaan erikseen sekä autolle että matkustajille. Automaattiportit tunnistavat rekisterinumeron, joten satama-alueelle pääsee ajamaan suoraan. Ja mikä parasta, lipulla pääsi jo edelliseen lauttaan. Meillä kun on taipumusta olla paikalla vähän turhankin aikaisin.

Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja se kului leppoisasti kahvilan antimista nauttien. Kaikki järjestelyt satamissa ja lautalla toimivat sujuvasti ilman suurempaa hämmästelyä.

Kuivatsun satama sijaitsee Muhun saarella, ja sieltä olisi vielä tunnin ajomatka (75km) Saarenmaan maakunnan pääkaupunkiin Kuressaareen. Me jäimme menomatkalla Muhulle, ja matkaan kului kotiovelta Helsingistä 9h. Nopeamminkin varmaan pääsisi, mutta me halusimme olla liikkeellä kiireettä.

Koska matkoihin kuluu joka tapauksessa useampi tunti, oli tällainen neljän päivän reissu oikein sopivan mittainen. Vaikka olishan sitä pidempäänkin viihtynyt. Viikossa voisi reissuun lisätä myös Hiidenmaan ja Haapsalun.. Hah, tässähän olis hyvä suunnitelma ensi kesälle!