Kun työmatkan yhteyteen oli mahdollista järjestää muutama päivä vapaata, alkoi kuumeinen pohdinta minne Brittein saarten kymmenistä kiinnostavista kohteista oikein lähtisin. Skotlantiin aika ei riittäisi, Cornwalliin ei suositeltu matkustettavan ja mitään supernähtävyyksiä tai isoja kaupunkeja en nyt jaksaisi. Ja kunnon patikkapolulle olisi ainakin päästävä.
Jäljelle jäi lopulta kaksi vaihtoehtoa: Lake District tai Snowdonia. Koska en halunnut ajaa moottoriteitä, valinta oli helppo. Walesiin pääsisin kuudessa tunnissa pikkuteitä pitkin ja matkan varrella olisi vaikka mitä nähtävää. Lisäksi ystäväni olivat kaikki suositelleet Walesia: siellä olisi kunnon vuoristoa. Kauempana sijaitseva Järviseutu saisi jäädä odottamaan jotain toista kertaa.
Seuraavaksi alkoi armoton pohdinta, mitä kaikkea Walesissa ehtisin nähdä. Koska halusin ehdottomasti Snowdoniaan, katse kääntyi Pohjois-Walesiin. Ja sieltähän löytyisi vaikka mitä. Ainakin Conwyn linna, kenties joku rantakaupunki olisi kiva. Ja sitten löysin Walesin vesiputoukset. Homma oli selvä.
Matka Walesiin kulki Amershamista Cotswoldsin kyliin ja sieltä Ludlowiin kertakaikkisen upeaan ristikkotalohotelliin. Edellinen juttu päättyi sinne, joten jatketaan tarinaa eteenpäin. Lue lisää: Roadtrip Briteissä: pikkukylien tunnelmaa ja maalaismaisemaa
Pistyll Rhaeadr, komea vesiputous Walesissa
Erittäin nautinnollisen aamiaisen jälkeen (rakastan sitä, että buffan lisäksi tarjoillaan tilauksesta lämmin annos ja kahvia kaadetaan kuppiin) hyppäsin taas auton rattiin ja sujahdin jo vanhan tekijän tavoin (kahden päivän kokemuksella) vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan.
Reitti kulki hienoissa maalaismaisemissa. Yksin ajellessa ei paljon kuvailla, ja mä oon turkasen huono pysähtelemään hyvien kuvauspaikkojen toivossa. Mutta uskokaa kun sanon, brittiläinen maaseutu on kaunista ja kylät suloisia.
Jonkin aikaa kurvailtuani saavuin vihdoin Walesiin. Tiet muuttuivat entistä kapeimmiksi ja lopulta vesiputoukselle ajetaan Llanrhaeadr-ym-Mochnantin kylästä noin 4km mittaista yksikaistaista pikkutietä, jonka loppuosuus on hiekkatietä. Tien varrella on hyvät opasteet ja useita levikkeitä ohittamiseen. Tie päättyy kahvilan pihassa olevalle maksulliselle parkkipaikalle, mutta mä jätin oman autoni jo hyvissä ajoin aiemmin löytyneelle ilmaiselle parkkipaikalle ja kävelin loppupätkä. Olin nimittäin unohtanut nostaa rahaa (käteistä ei tarvittu koko aikana mihinkään muuhun), enkä uskonut kortin kelpaavan täällä. Luikahdin hieman häpeillen polulle porttivahdin silmien seuratessa menoani. Mutta kohde oli oikeasti ilmainen, joten rikos oli vain moraalinen.
Putoukselle on ihan lyhyt matka. Ja se on huikea. Käsittämättömän korkea. Vehreä keidas. Ihmisiä oli maltillinen määrä. Joku porukka kävi uimassa putouksen juurella ja yksi pariskunta unohtui suutelemaan kiusallisen pitkäksi aikaa. Mutta sain ihailla putousta pitkään myös aivan yksin.
Putouksen yläpuolelle voisi myös kiivetä. Kävin vilkaisemassa polkua, mutta päivän seuraava kohde odotti jo. Ihailin maisemia hetken ja haikein mielin poistun paikalta. Mikä elämys tämä olikaan!
Conwyn linna ja keskiaikainen linnoituskaupunki
Seuraavaksi suuntasin yhteen Walesin linnoista. Olin varannut liput Conwyn linnaan päivän viimeiselle kierrokselle, ja saavuin kaupunkiin hyvissä ajoin. Muurien ympäröimä kaupunki oli täynnä väkeä. Ajelin sen läpi muutamaan kertaan todetakseni, että parkkipaikkaa ei tunnu löytyvän. Ihmiset puikkelehtivat sinne tänne ja hermo alkoi kiristyä. En ollut syönyt lounasta, sillä matkalla pysähtymässäni pikkukylän pubissa tarjoilija ei jostain syystä suostunut noteeraamaan minua, ei pöydässä eikä baaritiskillä. Kyllästyin siis odottamiseen ja jatkoin matkaani nälkäisenä.
Lopulta ajoin parin kilometrin päässä sijaitsevaan satamaan. Sinne auton sai jättää parkkiin ilmaiseksi, ja lähdin tallustelemaan kohti kaupunkia. Lämmin päivä ja metsäisen kaupunkipuiston, Bodlondeb Parkin, läpi kulkenut reitti sai mielen kevenemään. Saavuin kaupungin portille ja ihastelin tunnelmaa. Ei niitä ihmisiä nyt niin paljon ollutkaan. Kapusin muurin kupeessa sijaitsevaan kahvilaan ja nautin lounaaksi jättiläisannoksen porkkanakakkua.
Conwyn linna on keskiaikainen, poikkeuksellisen hyvin säilynyt linnoitus ja Unescon maailmanperintökohde. King Edvard I rakennutti linnan yli 700 vuotta sitten puolustustarkoituksiin, mutta sen lisäksi linnassa on ollut hulppeat kuninkaallisten asuintilat. Tosin rakennuttaja itse ei vieraillut linnassa juuri koskaan. Yllättäen täällä ei ollutkaan opastettua kierrosta, vaan linnaa kierrettiin omatoimisesti. Linnan pääsee kiertämään kokonaan muureja pitkin ja nähtävää riittää paljon. Linnassa on kahdeksan tornia, joista aika moneen pääsi kapuamaan. Ylhäältä avautui huikeat näkymät joelle, silloille ja muurien ympäröimään kaupunkiin. Täällä kuulemma myös kummittelee.
Käyntini aikaan oli suositus varata liput ennakkoon, mutta lippuja olisi saanut myös portilta. Nyt jutun kirjoitushetkellä (*marraskuu 2021) lippuja myydään vain portilta. Varmista siis päivän tilanne etukäteen.
Linnavisiitin jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Palasin autolle joenrantaa kulkevaa kävelyreittiä pitkin ja kurkin vielä pitkään selkäni taakse jäävää näkymää. Tänne olisi ollut mukava jäädä pidemmäksi aikaa.
Llandudno, suosittu merenrantakaupunki
Minua odotti kuitenkin jo seuraava kohde, Llandudnon merenrantakaupunki. Olin varannut täältä pikkuruisen yhden hengen huoneen, sillä reissubudjettini oli ylittynyt huimasti edellisen yön kohteessa ja nyt sitä oli syytä paikkailla. Majatalo osoittautui varsin mukavaksi ja sijainti erinomaiseksi. Vaikka matkustin matalan sesongin aikaan, monet paikat olivat lähes täyteen buukattuja. Olin siis erityisen iloinen edullisesta löydöstäni (50£/yö). Mutta sitä en ollut ymmärtänyt, että täyteen buukattu majoitus tarkoittaa myös täyteen buukattuja ravintoloita. Kävelin ravintolan ovelta toiselle, mutta jokainen pahoitteli että tilaa ei löydy. Lopulta päädyin hieman epämääräiseen thaikkuravintolaan, siihen ainoaan jonne mahduin. Enkä ihmettele että tilaa oli, sillä ruokaelämys ei siellä ollut todellakaan mairitteleva. Mutta vihdoinkin ei ollut enää nälkä. Päivän seikkailujen uuvuttamana en enää jaksanut lähteä katselemaan rantakaupungin menoa, vaan käperryin oman pikkuriikkisen huoneeni suojaan ja vaivuin aikaisin unten maille.
Seuraavana iltana kokeilin onneani uudelleen ravintoloiden suhteen, mutta taas sama juttu. Monessa hotellissa ravintola oli avoinna vain omille vieraille ja muut ravintolat olivat jälleen täynnä. Niinpä päädyin koko päivän patikoinnin uuvuttamana hankkimaan illallisen kaupasta ja nukahdin jälleen ennen yhdeksää. Että jäi tämä suosittu rantakaupunki oikeastaan kokonaan näkemättä. Tosin epäilen vahvasti, että olisin joka tapauksessa viihtynyt paremmin joko Conwyssa tai sitten jossain vuoriston pikkukylissä. Harmi, ettei niissä missään ollut enää tarjolla järkevän hintaista majoitusta.
Snowdonian kansallispuisto
Eipä sillä rantakaupungilla niin väliä ollutkaan, sillä Snowdonian kansallispuiston vuoksi mä Walesiin matkustin. Sääennusteet lupailivat kaunista päivää ja lähdin reippain mielin ajelemaan kohti Carneddaun & Glyderaun vuoria ilman suurempia suunnitelmia. Pysähdyin matkalla täyttämään repun hyvillä eväillä ja ajeltuani läpi uskomattoman kauniiden maisemien oli aika ajaa auto parkkiin tien sivuun. Enpä tiennyt millaiseen seikkailuun satunnainen parkkipaikan valinta minut johdattikaan. Tapasin nimittäin siellä mukavalta vaikuttavan ryhmän, jonka matkassa päädyin lopulta patikoimaan kolmelle kilometrin korkuiselle huipulle. Tästä retkestä voit lukea lisää: Snowdonia, Wales: täydellinen patikkaretki Carneddaun huipuille
Voihan Wales miten upeat olit. Kaikki hauska loppuu kuitenkin aikanaan, ja oli aika lähteä takaisin. Ajomatka Walesista Lontooseen sujui reippaasti, edelleen moottoriteitä vältellen. Pysähdyin vain kertaalleen lounaalle ja tankkaamaan. Reitin varren kauniit maisemat jouduttivat tätä kuuden tunnin ajomatkaa, eikä se tuntunut ollenkaan raskaalta. Välillä ajelin läpi pikkukylien, ja yhdessä kohtaa luulin jo navin ohjanneen aivan hakoteille, kun näytti että reitti vie suoraan Silverstonen kilparadalle. Lopulta olin taas lentokentällä, jossa auton palautus sujui ongelmitta. Roadtrip Briteissä oli takana, ja oli töiden aika. Mutta en malta odottaa milloin seuraavan kerran pääsen ajelemaan pikkuteille, tutkimaan suloisia kyliä, kulkemaan huikeita patikkapolkuja ja ihailemaan upeita maisemia. Muutama reittiajatus on kartalle jo piirreltykin.
Reissun aiemmin ilmestyneet osat löydät täältä:
2 comments On Unelmien Wales: linnoja, vesiputouksia ja vuoristoa
Tuo olisi kätevää, että työmatkan pystyy yhdistämään lomamatkaan. Omalla kohdallani se ei kovin joustavasti onnistu, vaan sitten joutuisin tulemaan omalla kustannuksella takaisin. Jotkut ovat tässä joustavampai, maksoiko oma työnantajasi myös paluulentosi? Todella hienon näköistä seutua joka tapauksessa, niin kylä kuin luontokin.
Me rakennamme messuosastoja, joten tuo yhdistäminen onnistuu luontevasti. Ensin rakennetaan osasto, sitten on messujen ajan vapaata ja lopuksi mennään takaisin töihin purkamaan osasto. Ja kun jää messujen ajaksi kohteeseen, niin säästyy yhdet edestakaiset lennot. Aina jääminen ei ole mahdollista, mutta olen yrittänyt hyödyntää tätä mahdollisimman paljon.