Etelä-Islannin upeista kohteista kertova juttu keskittyy tällä kertaa Kirkjubæjarklausturin lähellä sijaitseviin pysähtymisen arvoisiin paikkoihin. Tämä on ylistys kanjoneille, basalttikiville ja vihreän sammaleen peittämille karuille laavapelloille. Niille upeille luonnon muovaamille ihmeellisyyksille, joita Islanti on täynnä. Ja jotka turhaan jäävät vesiputouksien ja jäätiköiden varjoon.
Kirkjubæjarklaustur, ystäville Klaustur
Kirkjubæjarklaustur, jota paikalliset kutsuvat yksinkertaisemmin nimellä Klaustur, on Víkistä itäänpäin ajettaessa seuraava isompi kylä. Asukkaita täällä on noin 150, ja se on Skaftárhreppurin alueen isoin asutusalue. Kylästä löytyy pienestä koostaan huolimatta matkailijaa kiinnostavat peruspalvelut, eli huoltoasema, kauppa, paikallinen alko ja muutama ravintola. Majoitustakin on tarjolla.
Me pidimme kylän Systrakaffissa vain lounastauon, sillä meillä oli mielessä muuta. Mutta jos vain on aikaa vähän pidemmälle pysähdykselle, niin ihan kylän liepeillä on kaksi erittäin kiinnostavaa kohdetta: Kirkjugólfin basalttikivilattia ja Systravatnin järvi, josta kylään näkyvä putous on peräisin. Meiltä nämä jäivät näkemättä, mutta mene sinä ja kerro millaista siellä on. Saanan Live now dream later -blogista voit katsoa upeat kuvat Systravatnin kohtalokkaista maisemista, ja sekä löydät vinkit alueen vaellusmaastoihin mm. patikkamatkalle järveltä tämän mielettömän basalttikivilattian luokse.
Fjaðrárgljúfurin henkeäsalpaavan upea kanjoni
Kun tien varrella on nähtävyysmerkillä varustettu opaste, pysähtyminen taatusti palkitaan. Etukäteen on tosin fiksu selvittää edes pintapuoleisesti mihin ollaan menossa, sillä kaikkiin paikkoihin ei pikapysähdys riitä. Tiesin tästä kohteesta, sillä olin törmännyt instagramissa upeisiin kuviin kanjonista, ja olihan sen sijainti selvitettävä. Mikä ilo, kun se löytyi reitiltä.
Kanjonille vie muutaman kilometrin pituinen kuoppainen hiekkatie. Tällä kertaa selvittiin ilman kuolemanpelkoa, eikä autokaan ollut suuressa vaarassa vahingoittua, toisin kuin Dyrhólaeyn majakalle ajettaessa. Parkkipaikka ei ole kovin iso, kesällä täällä voi olla tungosta. WC:t löytyvät, muita palveluja ei ole. Keräyslippaaseen pyydetään sujauttamaan omatunnon mukaan pientä avustusta. Kaikki on hyvin hoidettua ja siistiä, joten todellakin avustetaan. Tähänkään kohteeseen ei ole muuta pääsymaksua.
Kanjoniin pääsee kävelemään joko sen pohjalle tai ylhäällä sen reunalle tehtyä hyväkuntoista hiekkapolkua. Valitsemme ensimmäisen, mutta sulamisvedet pitävät virtauksen vielä liian vuolaana, eikä kanjoniin olisi asiaa edes kahluusaappaissa.
Ylhäältä maisemat ovat henkeäsalpaavat. Kanjoni on kahden kilometrin pituinen, ja polku seuraa sitä loppuun asti. Huipulla odottaa katselutasanteet, ja tietenkin vesiputous. Ja matkaa voisi vielä jatkaa moneen suuntaan lähteviä patikkapolkuja pitkin. Kun vaan olisi aikaa.
Dverghamrarin basalttikivet
Kehätien varrella, noin 15km ystävästämme Klausturista itään, näkyy jälleen yksi nähtävyysmerkillä varustettu tienviitta. Tieltä erottuu vain kaksi ruohon peittämää mitättömän oloista kohoumaa. Tien toisella puolella oleva putouskaan olisi tuskin saanut meitä pysähtymään. Eikä paikan nimi Dverghamrar olisi sanonut meille mitään, ellen olisi lukenut Saanan vinkkiä tästä Islannin ohittamattomasta nähtävyydestä.
Islanti on täynnä kiehtovia tarinoita, ja tähänkin kohteeseen liittyy kansantaru. Senkin pääset lukemaan Saanan blogista. Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka.
Eldhraunin laavakivipellot
Opaskirjan mukaan Kirkjubærjarklausturin jälkeen alkaa tyhjyys. Auton ikkunasta avautuvat maisemat onnistuvat siitä huolimatta lumoamaan. Sateen jälkeinen pilvisyys osoittautuu tässä kohtaa onnenpotkuksi, sillä vihreät sammaleen peittämät laavakivipellot olisivat aurinkoisella ilmalla tylsän harmaita. Kosteina ne sen sijaan hehkuvat vihreyttä.
Laavapellot ovat seurausta 1780-luvulla tapahtuneesta massiivisesta Laki tulivuoren purkauksesta, joka aiheutti järisyttävät tuhot Islannissa, peitti Englannin tuhkapilvellä ja edesautti Ranskan vallankumouksen syntyä. Lue lisää Skaftareldar (The Skafta River Fires)
Tien viereen ei tarvitse pysähtyä. Tasaisin väliajoin laavapellon reunalle on raivattu levähdyspaikka, jossa voi pitää evästaukoa ja ihailla maisemaa. Ihmisen aiheuttamat tuhot pyritään näin rajaamaan mahdollisimman pienelle alueelle. Hyvä niin, sillä sammalpeitteen uusiutumiseen kuluisi kymmeniä vuosia.
Laufskálavarðassa laajalle levinneiden kivitornien (cairn) pystyttämiseen liittyy tarina. Jokainen ensimmäistä kertaa Mýrdalssandun vaarallisen alueen läpi vaeltamaan lähtevä lisää oman kiven taatakseen matkalleen onnea. Opastaulussa mainittua kivikasaa, josta voisi lisätä oman kivensä kekoon, ei tosin enää ole. Turistien määrä on tainnut päästä yllättämään.
Nämä Kirkjubærjarklausturin lähistöllä sijaitsevat kohteet olivat Islannin roadtripin kolmannen päivän pysähdyksiä matkalla Reykjavíkistä Jökulsárlónin jäätiköille.
