Olen viettänyt viime aikoina kaiken liikenevän ajan metsässä. Luonnollinen jatkumo päiväretkille olikin pakata yöpymiskamppeet matkaan, ja jäädä tällä kertaa yöksi metsään. Muu perhe on onnekseni hurahtanut partioon, joten nurkista löytyy jos jonkinlaista retkirompetta. Mulle maastossa yöpyminen oli ihan vierasta puuhaa, enkä muistaakseni ole koskaan edes nukkunut teltassa. Ehkä joskus lapsena. Jo oli siis aikakin.
Kolmen järven kierros: Kattilajärvi – Urjajärvi – Vääräjärvi
Pohdinnan jälkeen valitsimme tukikohdaksi Nuuksion itäosassa Vääräjärven rannalla sijaitsevan taukopaikan. Siellä seuduilla ei pitäisi olla suositumpien alueiden kaltaista ruuhkaa, koska merkityt reitit puuttuivat. Ja silti autolle löytyisi läheltä parkkipaikka, jolloin seuraavana päivänä ei tarvitsisi patikoida enää pitkää matkaa. Alueella olisi hienoja järviä, kallioita ja muutama muukin taukopaikka, jos tulisi halu muuttaa retkisuunnitelmaa.
Jätimme auton parkkiin Velskolan toimintakeskuksen pihaan ja lähdimme talsimaan tietä pitkin kohti Pitkäjärven uimarantaa. Kartan mukaan polulle olisi pitänyt kääntyä jo hyvän matkaa ennen rantaa, mutta me päätimme katsoa pääsisimmekö etenemään rantaviivaa pitkin. Sieltä löytyikin hyvä polku kohti komeita Lippukallion jyrkänteitä.
Tämä Pitkäjärven ja Kattilajärven väliin jäävä alue on niin pieni, että varsinaista eksymisen vaaraa ei ole, mutta kartta auttaa välttämään suurimmat kosteikot ja jyrkänteet. Me lähdimme kulkemaan alueen läpi poikittain pieniä polkuja pitkin ja nousimme korkeimmalle kalliolle nauttimaan jäkälämeren keskelle iltapäiväkahvit.
Kalliolta laskeuduttuamme edessä näkyikin jo Kattilajärvi. Kiersimme järven eteläpuolelta rantaa pitkin. Tällä osuudella piti harrastaa pientä kalliokiipeilyä, mutta hyvin siitä selvittiin. Yksityispihat pakottivat hetkeksi kulkemaan teitä pitkin (tervetullutta vaihtelua kiipeilyn jälkeen), mutta uimarannan kohdalta sukellettiin taas poluille. Osa poluista näkyi maastokartassa, osa ei. Kulkijoita alueella on kuitenkin ollut sen verran, että joka paikassa askelmerkit oli melko selkeät. ”Ihan selvästi on polku” muodostuikin retken tunnuslauseeksi. Matkan varrella tuli vastaan yhteensä kolme ihmistä, joten mitään ruuhkaa täällä ei todellakaan ollut.
Kattilajärven uimarannan läheisyydessä vietetyn evästauon jälkeen iltapäivä oli jo niin pitkällä, että alkuperäinen reittisuunnitelma Urjajärven taukopaikalle kulkemisesta jouduttiin muuttamaan. Lähdimme sen sijaan tarpomaan Kattilajärven länsirantaa ja sieltä Urjajärven itäreunalle. Matkalla oli taas vähän kivikoissa kiipeilyä, mutta Urjajärveltä Vääräjärvelle jatkettaessa maasto muuttui pehmeäksi ja helppokulkuiseksi. Vääräjärven pohjoispuolella siirryttiin jälleen yksityistonttien tieltä metsästä tielle. Aikamoiset mökkimaisemat eräillä.
Yöpyminen Nuuksion Vääräjärven laavulla
Ilta alkoi hiljalleen hämärtyä, mutta meillä oli vielä edessä juomaveden nouto autolta. Olimme laskeskelleet, että voimme hyvin koukata noin kilsan lenkin suuntaansa tietä pitkin sen sijaan, että olisimme kantaneet kanisteria koko päivä mukana. Muuten ihan hyvä idea, mutta päivä pimenikin yllättävän aikaisin. Niinpä rämmimme viimeisen metsäosuuden otsalamppujen loisteessa kohti leiripaikkaa ja pystytimme laavun pimeydessä. Yllättävän hyvin onnistuimme välttämään kaikki juurakot.
Nuotiopaikalla oli lisäksemme yksi leiriytyjä, ja pääsimme valmiille nuotiolle. Seuraa kanssaretkeilijä ei kaivannut, joten vietimme illan ihan kaksistaan nuotion lämmöstä ja pimeästä illasta nauttien. Palavan puun katselemiseen en kyllästy varmaan milloinkaan, mutta kymmenen aikoihin väsymys lopulta voitti ja kömmimme laavuun.
Aamu valkeni kauniina ja usva väistyi hiljalleen auringon tieltä. Me katoimme aamiaisen kallion laelle ja ihailimme peilityyntä järvimaisemaa. Kohta olisi aika pakata kamat takaisin rinkkoihin ja lähteä kohti kotia.
Retkivarusteet yhden yön retkelle
Mulla ei juuri ollut käsitystä mitä retkelle kannattaisi pakata mukaan. Onneksi Iirolla oli. Retkeilimme merkittyjen reittien ulkopuolella, joka vaati hieman enemmän asennetta ja varusteita. Liikkeelle lähdettiin kotona syödyn lounaan jälkeen ja takaisin palattiin seuraavana aamupäivänä. Päivällä lämpötila oli vähän alle 10 astetta ja yöllä aika liki nollaa. Ilma oli tuuleton ja sääennusteesta huolimatta vältyttiin vesisateelta, vaikka illalla tosin tuli pientä tihkua. Yövyttiin virallisella taukopaikalla, jossa oli kuivakäymälä ja nuotiopaikka puineen.
Varustelista
Nämä kamat pakattiin rinkkoihin mukaan ja pärjättiin erinomaisesti:
- Laavu, kolmen vuodenajan makuupussi + sisäpussi, tyyny, makuualusta
- Tulitikut, sytytyspalat, puukko, istuinalusta, trangia, talouspaperi, kuksat, ruokailuvälineet
- Ensiapukamat, kartta, kompassi, puhelin, vara-akku, otsalamppu, taskulamppu.
- Yöpymiseen villasukat, kerrasto, pipo, kauluri, välihousut ja lämmin paita (toimii myös taukovaatteena, joka oli kiva vaihtaa hikistyneen takin tilalle)
Eväinä meillä oli kahvia, välipalapatukoita, ruisleipää, voita ja juustoa. Illalla nuotiolla kasvispyttipannuun kotona valmiiksi kypsennetty pohja (bataatti, sipuli, pavut), halloumi ja soijanakit. Jälkkäriksi portviiniä ja suklaata (joka jäi syömättä). Aamupalaksi ruisleipää ja kahvia. Vettä oli mukana muutama litra. Syysretkeilyssä on hyvä, kun valmiit eväät säilyvät koko päivän.
Kulkemisen apuna meillä oli Nuuksion maastokartta sekä netistä löytyvä Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapalvelu.
Ensikertalaisen fiilikset
Rinkka tuntui selässä hyvältä. Kiperimmissä kiipeilykohdissa ja erityisesti alaspäin tultaessa rinkan aiheuttama painopisteen muutos toi vähän lisäjännitystä, mutta yllätyin miten helppo sen kanssa oli kulkea. Pidemmälle reissulle osa tavarasta pitäisi kiinnittää rinkan ulkopuolelle, mutta näin lyhyellä reissulla kaikki oleellinen mahtui rinkan sisään.
Meillä on melko hyvät retkipatjat, mutta aloittelijalla maassa nukkuminen päivän patikoinnista kolottavien jäsenten kanssa ei oikein sujunut. Varsinkin kun makuupussi on niin kapea, ettei siellä saa jalkaa koukkuun. Hankintalistalle päätyy ainakin parempi makuualusta.
Lentomelu Nuuksiossa on kova. Sen huomaa päivälläkin, mutta varsinkin yöllä ääni tuntui erityisen kovalta herättäen huonosti nukkuvan retkeilijän. Jatkossa pakkauslistalle pitää lisätä korvatulpat.
Sillä jatkoa tälle ensimmäiselle yön yli retkelle taatusti tulee!