Zagorin hurmaavin kylä Papingo

Kerron teille salaisuuden. Minä olen löytänyt Euroopan upeimman paikan. Sellaisen, josta kovin moni muu ei tiedä. Sillä Pohjois-Kreikassa, lähes Albanian rajalta alkavassa Pindus-vuoristossa on henkeäsalpaavan upeaa. Vuoristoa halkoo mittavat rotkot ja sen rinteitä täplittävät pienet kiviset kylät, joihin pääsee vain kapeita, mutkittelevia vuoristoteitä pitkin. Sen turkoosina kimmeltäviä jokia ylittää satoja vuosia vanhat kiviset kaarisillat. Sen rinteillä laiduntavat vuohet, lehmät, aasit ja hevoset. Sen poluilla ei juuri törmää muihin ihmisiin. Ja sen suloisimmassa kylässä Papingossa on tarjolla ainutlaatuista majoitusta ja niin hyvää ruokaa, että hiljaiseksi vetää. Olen löytänyt oman paratiisini.

Jo tie Papingoon on elämys

Tähän pieneen vuoristokylään pääsee ainoastaan yhtä tietä jatkamalla matkaa eteenpäin Aristin kylästä. Ja millainen tie se onkaan. Ensin ylitetään kirkasvetinen Voidomatis-joki. Sen jälkeen tie lähtee kiemurtelemaan pitkin rinnettä nousten ylemmäs ja ylemmäs. Joka puolilla on vuoria silmänkantamattomiin.

Papingo (kirjoitetaan myös Papigo tai Papigko) on itse asiassa jakautunut kahteen kylään. Ensin saavutaan Megalo Papingoon, eli isoon kylään. Iso on hieman liioittelua, sillä majapaikkamme isännän mukaan kylässä on enää 51 vakituista asukasta. Kiemurteleva tie jatkuu vielä muutaman kilometrin, kunnes päättyy Mikro Papingoon. Kuinkahan monta ihmistä siellä asuu?

Papingon kylä on idyllinen ja tunnelmallinen. Sen muutamaa kujaa reunustavat kiviset vanhat talot. Majoitusta on tarjolla runsaasti, ja löytyypä kylästä nykyisin myös pankkiautomaatti. Houkuttelevia terasseja, kauniita maisemia ja uskomatonta rauhaa. Aktiivilomaililjalle on tarjolla patikointipolkuja ja Voidomatis-joessa koskenlaskua.

En tiedä miten ylistäisin Avragoniota niin, että saisin kerrottua miten upea paikasta on kyse. Riittääkö, jos sanon että se on ainutlaatuisin ja tunnelmallisin paikka, jossa olen kuunaan yöpynyt?

Kreikkalaiset aakkoset hämmentävät ensin, ja kolkuttelemme väärän talon ovia. Pari puhelinsoittoa, ja hetken kuluttua isäntämme saapuu pihaan. Sadepisarat enteilevät illaksi luvattua ukkosmyräkkää, kun astumme sisään lumotusta portista.

Päärakennukset ovat peräisin 1700-luvulta. Kulkiessamme eteenpäin käy ilmi, että suurin osa pihapiirin rakennuksista on uudistuotanto, vaikka ne näyttävät ihan yhtä vanhoilta kuin päätalokin. Rakennettu rakkaudella vanhasta kivestä ja puusta entisaikojen tyyliä noudattaen. Tiemme vie läpi kiviportaiden, huumaavana tuoksuvien pensaiden kätköistä kohti meidän omaa huoneistoamme. Keittiöstä kantautuvat tuoksut saavat välittömästi uskomaan, kun isäntämme sanoo että heillä tehdään hyvää ruokaa.

Parvekkeelta avautuu maisemat Pindus-vuoriston kansallispuistoon ja tunnen miten raikas vuoristoilma puhdistaa mielestä kaiken turhan. Uima-altaalla viimeistään ymmärrän, että mikään ei voisi olla paremmin.

Yhtäkkiä taivas mustenee, salamointi alkaa ja koko kylästä menee sähköt. Me kävelemme juuri erittäin nälkäisinä kohti ravintola Adrianoa. ”Ei hätää, tarjoillaan kylmiä alkupaloja siihen asti että sähköt saadaan takaisin”. Ja maksaa voi myöhemminkin. Ruoka on taivaallisen hyvää ja tyttären iloksi sähkötkin saadaan ennen pitkää takaisin ja pizzauuni toimii taas. Arvosanaksi tulee 5/5, se on teiniltä paljon sanottu.

Seuraavana päivänä heräämme aurinkoiseen aamuun. Aamiainen on juuri niin hyvä kuin saattoi odottaakin. Ehkä enemmänkin. Haikeana hyvästelemme ja jatkamme matkaa.

Hintatiedot kesäkuu 2018: 2+1hlö lisävuoteella 120€/yö sisältäen aamiaisen kolmelle

Papingo Rock Pools

Emme kuitenkaan pitkälle. Sillä oli vielä yksi syy miksi halusin tänne. Ajamme lyhyen matkan Mikro Papingoon suuntaan, jätämme auton parkkiin ja lähdemme etsimään joen uomaa, joka on muovautunut ajan saatossa hienoiksi altaiksi. Täälläkin vesi on jäätävän kylmää, mutta tytärtä se ei haittaa. Kuljeskelemme jonkin matkaa pitkin joen uomaa, ja nautimme tästä luonnon upeasta näystä. Muutama muukin ihminen on löytänyt tänne, mutta pääasiassa saamme olla täysin rauhassa.

Zagorin kuntaan kuuluu 46 pientä kylää, ja alueen vuoristoinen maisema on henkeäsalpaavan upea. Seuraavaksi onkin luvassa juttua yhdestä maailman suurimmasta rotkosta, Vikosin rotkosta,  ja muista Zagorin ihmeellisyyksistä.

Kävimme kesäreissulla Albaniassa, Pohjois-Kreikassa ja Korfun saarella. Lensimme Ateenan kautta Korfulle, josta matkustimme lautalla Sarandaan. Ajelimme Albanian ja Pohjois-Kreikan vuoristoteiltä rannikolle, josta palasimme takaisin Korfulle. Yövyimme kolme yötä Albaniassa (Gjirokaster 1+Ksamil 2), kolme yötä Kreikassa (Papingo 1+ Kalambaka 2) ja kolme yötä Korfun kaupungissa.