Reissun jälkeen yleensä kysellään millaista oli. Qatarin kohdalla vastausta joutuu hieman miettimään. Tunnustan, että lähdin reissuun melkoisten ennakkoluulojen saattelemana, ja kieltämättä olo on edelleen ristiriitainen. Etukäteen eniten jännittämiäni sukupuolesta aiheutuvia ongelmia ei ollut ollenkaan. Pikemminkin koin, että minua kohdeltiin jopa kunnioittavammin kuin yleensä. Tosin olen onnistuneesti sulkenut silmäni miesten tuijotukselta jo vuosia, messuhalli kun ei missään päin maailmaa ole mikään perinteisin naisen paikka. Ensimmäisenä päivänä hallilla ei montaa naista ollut, mutta näyttelyn aukeamisen lähestyessä eroa muun maailman messuihin ei enää huomannut. Vähemmän siellä oli paikalliseen tapaan pukeutuneita miehiä kuin meitä länsimaalaisia naisia.
Doha työkohteena
Doha on kansainvälinen kaupunki. Vierastyövoiman osuus on merkittävä, paikallisten osuus selkeästi vähäisempi. Osa on tullut maahan tekemään hyvin palkattuja töitä, mutta lukemani perusteella aasialaisten siirtotyöläisten kohtelu ja työolosuhteet ovat kaukana inhimillisestä. Messurakentajista suurin osa on siirtotyöläisiä, ja työn tekemisen meininki olikin ajoittain melkoista katsottavaa, eikä todellakaan länsimaisen turvallisuustason mukaista. Yhteisenä kielenä on englanti, ja sitä ymmärretään tai sitten ei. Tai joskus sen mukaan miten huvittaa. Mitenkään säntillisiä ei olla, ja asiat saa varmistaa sen tuhannen kerran. Läsnä on oltava, jotta asiat hoituvat edes jotenkin ajallaan. Kuinka monta kertaa mahdoinkaan kuulla selityksenä asiaan kuin asiaan ”because Doha”. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi, ja osasto näytti siltä miltä pitikin, ainakin suunnilleen.
Doha lomakohteena
Kaupunki on turvallinen ja siisti, ihmiset pääsääntöisesti ystävällisiä (eivätkä ole koko ajan myymässä jotain väkisin), ruoka hyvää ja lämpötila näiden neljän päivän aikana noin 28-31C (maaliskuu 2016). Nähtävää riittää viikonkin matkalle, varsinkin jos viihtyy myös hotellin altaalla. Liikenne on ihan hullua, siitä kirjoittelinkin jo tarkemmin edellisessä postauksessa.
Rahaa käytetään älyttömästi kaikkeen järjettömään. Kuka rakentaa korkeimman talon -kisaan on todellakin osallistuttu, samoin kuin kuka rakentaa kalleimmin. Dohassa on (tietenkin) tekosaari Dubain tapaan, ja uusia ostoskeskuksia rakennetaan lisää ja lisää. Tulevia yleisurheilun ja jalkapallon MM-kisoja (ja sitä, miten ne on hankittu, en ala edes spekuloida) silmällä pitäen rakennetaan metroverkkoja ja tietenkin hotelleja.
Qatarilaiset eivät maksa veroja, ja kuulemani mukaan myös vesi ja sähkö ovat heille ilmaista. Rahaa siis piisaa, ja Qatar onkin maailman rikkain valtio bruttokansantuotteen mukaan mitattuna.
Suorat lennot Dohaan
Qatar Airways aloittaa syksyllä suorat lennot Helsingistä Dohaan, joten suomalaisten matkailijoiden määrän voi odottaa kasvavan. Ja mikäs siinä.
Pukeutuminen Dohassa
Pukeutumisen kanssa pitää mielestäni noudattaa tiettyä säädyllisyyttä (polvet ja olkapäät peittoon), mutta ei sen kanssa tarvitse mitenkään hysteerinen olla. Enemmistö näkemistäni ihmisistä oli pukeutuneena länsimaiseen tyyliin. Paikallisista naisista osa käytti täysin peittävää vaatetusta, ja onkin aika kova kontrasti kun kaavun alta vilahtaa todella korkeat korkokengät ja silmämeikki on äärimmäistä. Miehillä oli käytössä perinteiset valkoiset arabivaatteet ja punaruudulliset huivit. Messuhallissa siihen päälle oli vedetty huomiovaatteet.
Mikä fiilis jäi?
Omat kokemukseni maasta ovat olleet kaiken kaikkiaan ihan positiivisia, ja voisin helposti kuvitella meneväni uudestaan. Qatarilaisten kanssa en tosin ollut juurikaan kosketuksissa, he eivät selvästi halunneet kiinnittää meihin mitään huomiota. Raksamiehet olivat hitusen liian kiinnostuneista vaaleasta tyttärestämme, ja heidän tuijotuksensa tuntui kiusalliselta. Paljon jäi näkemättä, mutta duunimatkahan tämä olikin. Ja kerrankin muu perhe sai olla altaalla niin paljon kuin halusivat, kun en ollut viemässä heitä koko ajan jonnekin.
