Pariisi ei petä koskaan

Pariisi on kaupunki, joka tuntuu jakavan vahvasti ihmiset sen rakastajiin ja sitten niihin toisiin. Mulle Pariisi näyttäytyy aina vanhan aristokraattisen madamen tavoin. Hienostelevana, ylimielisenä, välinpitämättömänä ja ehdottomasti arvonsa tuntevana. Ja juuri siitä syystä erittäin rakastettavana. Sillä Pariisin kuuluukin olla juuri tuollainen.

Tällä kertaa julkisen liikenteen lakko seisautti junat ja metrot ja sekoitti koko liikenteen, joten Pariisiin tutustuminen rajoittui niiden etäisyyksien väliin, jonne jaksettiin kävellä. Majoituimme hipsterikaupunginosaksi kutsutussa 17.arrondissementtiin kuuluvassa Batignollesissa ja sieltä oli siedettävä kävelymatka niin Eiffelille, Riemukaarelle kuin ihanaan Montmartreen.

Eiffeliin ilman jonoja

Keksin kaksi tapaa päästä Eiffeliin ilman jonoja. Toinen on mennä sinne arkipäivänä keskellä joulukuuta ja toinen on mennä sinne silloin kuin kaupungissa on käytännössä yleislakko. Meille osui nuo molemmat. Toki meillä oli myös hankittuna ennakkoliput, mutta niitä ei olisi tarvittu. Niin vähän porukkaa oli liikkeellä.

2020-02-08_08-36-10
2020-02-08_08-37-20

Onkohan tuo maailmankuulu torni ollut koskaan aiemmin näin väljä? Emme jonottaneet turvatarkastukseen, emmekä yhdessäkään kerroksessa hisseihin. Huipulta sai ihastella kaupungin äärettömiin jatkuvaa siluettia ilman että joku toivoo kiivaasti sinun putoavan, ja näin vapauttavan tilaa seuraavalle. Ainut kiusa ylhäällä oli korvia vihlova tuuli, mutta näkymät ylimmältä tasanteelta olivat todellakin sen arvoiset. Usko kun sanon, että ero 2. tasanteeseen oli huima. Todella huima.

2020-02-08_08-38-35
2020-02-08_08-40-25
2020-02-08_08-41-05

Ja kaiken kruunasi sadepilvien väistyminen juuri oikealla hetkellä. Sillä noin viisi minuuttia myöhemmin harmaa pilviverho laskeutui jälleen kaupungin ylle.

2020-02-08_08-44-32

Riemukaaren huipulla

Edellisestä kerrasta Pariisissa oli jo vuosia ja mielikuvissani Riemukaari seisoo liikenneympyrän sisällä keskellä järjetöntä liikenneruuhkaa. Muistikuva sijainnista oli oikea, mutta täälläkin pääsemme nauttimaan hiljaisen ajankohdan tuomasta rauhasta. Ja päätämme siinä hetkessä kavuta ylös, sillä selviämme jälleen jonoitta.

2020-02-08_07-38-30
2020-02-08_07-38-45
2020-02-08_07-40-46

Puuskutin portaikkoa ylöspäin toivoen että joku soittaisi. Sillä onhan se nyt vallan mainiota vastata puhelimeen todeten “Ei, et häiritse yhtään. Kiipeän tässä juuri vain Riemukaareen”. Ja näin käy. Työreissussa puhelimeen nimittäin vastataan Riemukaaresta huolimatta.

2020-02-08_07-39-08

Alkujaan Riemukaari sijaitsi Pariisin rajalla, nykyisin se on lähes keskustaa. Muistikuva jättimäisestä liikenneympyrästä ei ollut harhaa, sillä Riemukaarelta lähtee 12 puistokatua eri puolille kaupunkia. Me jatkamme matkaa Champs-Élyséesiä pitkin, vaikka se edustaakin sellaista Pariisia, joka ei mua kovin kiehdo. Mukana on kuitenkin yksi ensikertalainen, eikä näin merkittävää tietä voi silloin ohittaa.

2020-02-08_07-39-49
2020-02-08_07-40-21
2020-02-08_08-45-16
Taitavat jonottaa jotain muuta kuin ämpäreitä

Mortmartre on kauneinta Pariisia

Saan kuin saankin houkuteltua reissuseurani päiväkävelylle kauniiseen Montmartreen. Tallustelemme Batignollesin läpi kohti Boulevard de Clichyä, ohi Moulin Rougen ja Pigallen seksipuotien.

Abbessesin aukion joulumarkkinakojut pysyvät vielä puolilta päivin suljettuina, joten ehdimme pistäytyä viereisessä puutarhassa etsimässä sen seinältä suomenkielisen rakkaudentunnustuksen. Pariisi on rakkauden kaupunki, mutta miten minä päädyn tänne aina duunireissulla työkavereiden kanssa.

2020-02-08_08-48-05
2020-02-08_08-53-16

Alamme nousta ylös pikkukatuja kohti kukkulan laella kohoavaa Sacré-Coeuria. Täällä Montmartren kapeilla kujilla on lukuisista turisteista huolimatta yllättävän kylämäinen tunnelma. Täällä tavoittaa tuulahduksen siitä Pariisista, johon taitelijat ovat vuosisatojen ajan jättäneet jälkensä. Voin kuvitella sikarin, absintin ja taitelijan elkeet. Maalien tuoksun, kirjailijan ruttaamat paperitollot ja saveen uppovat sormet. Kabaree-musiikin, ihomaalin ja hersyvän naurun. Täällä ovat taidettaan luoneet muun muassa Auguste Renoir, Pablo Picasso, Vincent van Gogh ja Claude Monet.

2020-02-08_08-48-34
2020-02-08_08-50-05
2020-02-08_08-49-09
2020-02-08_08-54-02
2020-02-08_08-53-42
2020-02-08_08-51-30
2020-02-08_08-49-43
2020-02-08_08-50-40
2020-02-08_08-54-51
2020-02-08_08-56-51
2020-02-08_08-55-15
2020-02-08_08-55-38

Paluumatkalla päädymme tuulimyllyjen ja kapeiden kujien sokkelon kautta Montmartren hautausmaalle. Se on useiden kuuluisien montmartrelaisten taiteilijoiden hautapaikka.

2020-02-08_08-57-57
2020-02-08_08-59-57
2020-02-08_08-59-15
2020-02-08_08-58-48

Vapaapäivämme Pariisissa ovat ohi ja on taas aika palata töihin. Jää hyvästi, Pariisi. Kunnes jälleen tapaamme.

22 comments On Pariisi ei petä koskaan

  • Viimeisimmästä Pariisin-matkastani on jo melkein 7 vuotta (aika juoksee!), ja näiden ihanien kuvien sekä tunnelmallisen kirjoituksen kautta aloin kaivata tuonne entistä enemmän. Ja hei, jotain hyvääkin tuossa yleislakossa, kun yleensä piukassa olevat turistipaikat olivatkin nyt ihan tyhjiä 🙂

    • Tuttu tunne. Aika kuluu ja yhtäkkiä huomaa, että viime käynnistä on vuosia. Vaikka alunperin suunnitteli palaavansa heti.

  • Oi kuinka tulikaan ikävä Pariisiin! Liian monta vuotta jo kulunut viime tapaamisesta! Aivan ihania kuvia! Ja kivat uudet sivut sulla!

    • Kiitos! Mukava lukea positiivista palautetta hirmuisen uurastuksen tuloksena syntyneistä sivuista.

  • Mä olen ihan samaa mieltä siitä, että Pariisi on vanha hienostunut rouva, jonka pitää antaa olla omanlaisensa. Tuo piirre tekee kaupungista niin ihanan. Minua harmittaa vain se, etten ole vieläkään ehtinyt Montmartrelle, vaikka olen pyörinyt Pariisissa kaksikin kertaa ihan perusteellisesti. Matkaseurasta johtuen olemme menneet lähinnä Eiffelin tornin ja Notre Damen väliä, mutta seuraavalla kerralla aion sukeltaa suoraan Montmartreen. Se vaikuttaa juuri mun kaupunginosalta!

    • Montmartre on mahtava. Mullekin tämä oli vasta toinen kerta siellä, vaikka Pariisissa on tullut käytyä useasti.

  • Aina aivan ihana Pariisi <3 Ihanan tunnelmallisia kuvia, kuvaa juuri hyvin sitä Pariisin fiilistä! Itselleni Pariisi oli eka kohde missä koskaan kävin ja meni monta vuotta, että palasin sinne ja löysin suuren rakkauteni Pariisia kohtaan!

    • Pariisissa on jokin tenho. Mun edellisestä kerrasta oli kulunut jo todella kauan, ja ilahduin että sen lumo ei ollut kadonnut, vaikka matkailijana olen muuten muuttunut.

  • Pariisi on kyllä hieno kaupunki. Monet reissut ovat alkaneet tai päätyneet sinne ja onpa kaupungissa tullut pitkiä viikonloppuja myös vietettyä. Ihanaa, että pääsitte katsomaan kaupunkia noin rauhassa. Tosin yleislakko nyt muuten saattoi hankaloittaa matkaa?

    • Kuten aiemmin jo kirjoitin, musta tuntuu että Ranska = lakko. Yllättävän vähän se lopulta häiritsi, lähinnä toi sellaiset 6km ylimääräistä kävelymatkaa jokaiseen työpäivään.

  • En kestä, kävin Montmartrella syyskuussa ja haluan mennä sinne taas! Upeita kuvia!

    • Mä menen seuraavan kerran kesällä Ranskaan töihin ja kieltämättä tuli mieleen, että jos sieltä messukeskuksesta ehtisi livahtaa hetkeksi Montmartren maisemiin.

  • Täällä yksi, joka tykkää ihan hulluna Pariisista. Ihania kuvia, jotka saivat ikävöimään noihin maisemiin. Nauratti sun repla puhelimeen vastaamisesta Riemukaaren portaissa 🙂

  • Ranska ja lakko on niin tuttu yhdistelmä, että niiden välille voisi laittaa yhtäläisyysmerkit. Siitä huolimatta mä hingun sinne aina vaan ja uudestaan. Jopa töihin😂

  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Pariisi on, samalla kertaa rakastettava ja myös vähän arrogantin ärsyttävä. Mutta sellainen, että sinne pitää silloin tällöin päästä. Vai oli teillä yleislakko 🙂 Voinpahan kuvitella, ettei ihan naurattanut. Mä oon käynyt myös kerran Eiffelissä ilman jonoja. Silloin tuli räntää taivaan täydeltä ja ylhäällä oli myös ihan mahdoton tuuli. Olipahan aika ainutlaatuinen kokemus.

  • Me kuulutaan varmaankin juuri siihen toiseen ryhmään, jotka ei niin innostu Pariisista 😀 Kolme kertaa olen käynyt, eikä ainutkaan kerta ole jättänyt paloa takaisin. Se tosin ei liene Pariisin vika, vaan lähinnä etten ylipäätään pidä kaupungeista.
    Eiköhän sinne tule taas silti lähdettyä jossain kohtaa, sillä ei nämä aiemmatkaan kolme kertaa olleet Pariisin itsensä takia vaan ihan muista syistä, kahdella viimeisimmällä haettiin koira ja ekalla kerralla kuljettiin Jerseylle Pariisin kautta EF-kielikurssilla.
    Nämä sinun ottamat kuvat kyllä näyttää ihan eriltä kuin minun kokema Pariisi, että ehkä pitäisi vielä antaa uusikin mahdollisuus…

    • Hah, tuo sinun tekstisi voisi olla minä kommentoimassa Lontoota😀. Luulisin, että sekin silti vaikuttaa, matkustaako kaupunkiin lomailemaan vai valikoituuko kohde muista syistä. Mulle Pariisi on toiminut tuossakin mielessä Lontoota paremmin.

  • Silloin, kun kävin Pariisissa ja Eiffelin tornissa, oli kuuma kesä ja aurinko paistoi ja puut lehtivät vehreinä. (Kuvia blogissani.) Tällaista kuvaamasi kaltaista, kenties talvista Pariisia ilman lehtiä puissa en olekaan livenä nähnyt. Keväisen Pariisin kyllä haluaisin nähdä ja ikuistaa, mutta levottomuudet siellä karsivat matkustushaluja.

  • Ihania kuvia Pariisista! Omasta Pariisin reissusta on kanssa ihan liian pitkä aika ja pitäisi ehdottomasti käydä päivittämässä!

    • Kiitos! Mä en ole koskaan ollut vielä Pariisissa lomalla, ja olisi joku kerta ihana kokea se vailla työvelvoitteita. Mutta olen iloinen näistä pienistä vapaahetkistä, jotka kaupungissa olen ehtinyt viettää.

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer