Uudenmaan retkeilykohteiden tutkiminen vei mut tällä kertaa Inkoon saaristoon. Mutta ei tähän seikkailuun sentään venettä tarvittu, sillä Bjursin ulkoilualue sijaitsee Bärösundissa Orslandtin saarella ja sinne pääsee lossilla yli Bärönsalmen. Bjursin alue on tarkoitettu ulkoilijoille, telttailijoille ja asuntovaunuretkeilijöille ja se karavaanaristatuksestaan huolimatta on avoin kaikille. Yöpyminen on maksullista, mutta päiväretkeillä voi vapaasti.
Olin kierrellyt aamupäivän pitkin Länsi-Uudenmaan historiallisia kohteita (Fiskars, Billnäs, Mustion linna ja Fagervik), joten evästauko oli tarpeen heti patikkaretken alkuun. Niinpä ajoin alueelle johtavan tien loppupäähän ja jätin auton parkkiin pientä epävarmuutta tuntien kaivon viereiselle parkkikselle. Tielle ajo oli kylttien mukaan sallittu päiväretkeläisille, mutta parkkipaikka oli yksityisaluetta. Koska muita autoja ei näkynyt, päätin uskaltaa jättää omani sinne. Ei ainakaan voitaisi syyttää viimeisen paikan viemisestä.
Kävelin reppuni kanssa kohti metsätelttailualuetta ja uimarantaa. Huhtikuuksi käsittämättömän lämmin aurinkoinen sää helli retkeilijää ja evästaukoon merenrannassa kului pitkään hetkestä ja maisemasta nauttien. Eikä ristinsielua missään.
Evästauon jälkeen arvoin jäisinkö koluamaan rantaviivan metsäpolkuja, mutta päätin kuitenkin lähteä Bjursin luontopolulle. Sen perässähän tänne tulin. Siirsin vielä auton lähemmäs polun alkua frisbeegolf-radan viereen ja tallustelin risteykseen, josta opastus polulle alkoi.
Bjursin luontopolku
Ensimmäinen pätkä, noin 10-15 minuuttia, kuljettiin hiekkatietä. Luontokyltit olivat ajan mittaan saaneet hieman osumaa, mutta keltaiset merkit johdattivat hyvin eteenpäin.
Pian polku kaartoikin jo sammaloituneille kärrypolulle ja metsän siimekseen. Polku ei näyttänyt kovin paljon kuljetulta, mutta erottui kuitenkin riittävästi maastosta. Ja viimeistään maalatut merkit pitivät hyvin reitillä. Kohta oikealla puolella välkkyi korkeiden ruokojen takaa meri. Ja parin kilometrin kävelyn jälkeen reitti kohosi kallioille. Ai että miltä tuoksuikaan kallion laella auringon kuumentamat kuivat neulaset.
Ja sitten alkoi säätö. Merkinnät olivat koko matkan olleet hyvät ja seurasin niitä mielestäni tarkkana. Siitä huolimatta onnistuin eksymään. Tiesin, että reitin pitäisi johdattaa komeille kallioille, josta aukeaisi mahtavat näköalat saaristoon. Mun kulkema polku vei kuitenkin takaisin metsään ja kauemmas näköaloista. Ei käy, ajattelin ja päätin suunnistaa omin avuin näköalakallioille. Ja kohta istuskelinkin jo mahtavien maisemien äärellä. Mutta mitä ihmettä, täällähän oli taas keltaiset merkit. Enkä taatusti ollut enää samalla polulla kuin aikaisemmin.
Hetken hämmingin jälkeen jatkoin eteenpäin ja yhtäkkiä merkinnät taas loppuivat. Kunnes näin haalistuneen sinisen merkin ja muistelin lukeneeni, että luontopolkuun voisi tehdä niiden avulla pienen lisälenkin ja palata sitten takaisin keltaiselle osuudelle.
Periaatteessa kyllä, mutta todellisuudessa polku hädin tuskin erottui maastosta ja merkit vielä vähemmän. Ja kohta ei näkynyt enää kumpaakaan. Niinpä päädyin taas suunnistamaan karttaselaimen sovelluksella pitkin ryteikköjä. Ei mulla mitään hätää ollut, ja jonkun ajan kuluttua päädyinkin hiekkatielle, jota pitkin pääsin taas oikealle reitille. Mutta kieltämättä jäi kaivelemaan, että miten tuo reitti olisi oikeasti pitänyt kiertää. Tässä taitaa olla revanssin paikka vielä joskus.
Bjursin ulkoilualue oli mukava uusi tuttavuus Uudellamaalla. Maasto oli monipuolista ja karavaanarialue takaa hyvät palvelut. Seikkailun makua lisäsi lossimatka ja retkeen voisi mukavampina aikoina yhdistää käynnin lossiaseman lähistön ravintoloissa. Niitä näytti löytyvän molemmilta puolin salmea.
Bjursin ulkoilualueen ylläpidosta vastaa Bjursin Vaunuilijat ry. Lue myös Retkipaikan tuore juttu: Retki Bjursin luontopolulle Inkoossa
2 comments On Bjursin ulkoilualue, Inkoo: eksymisiä ja seikkailun makua
Hienon näköisiä maisemia! Hiekkarantaa ja kalliota, myös metsäkin näyttää yllättävän hienolta ja vanhalta, vaikka ei varmaan mitään aarniometsää olekaan?
Alue on pääosin luonnontilainen ja vanhimmat puut ovat yli 300 vuoden ikäisiä. Ihmisten jälkikään ei näy kovin laajalti (leirintäaluetta huomioimatta). Siellä on kaunista sammalpeitteistä maastoa, kalliojyrkänreitä ja rantaa.