Olen viime vuosina käynyt silloin tällöin melomassa kanootilla ja tykännyt siitä aina ihan älyttömän paljon. Viime kesänä pääsin ekaa kertaa testaamaan kajakkia ja se vasta kivaa olikin. Tänä kesänä olen ehtinyt melomaan jo kolmesti, ja homma alkaa sujua jo sen verran mallikkaasti, että siitä uskaltaa kirjoittaa tänne blogiinkin.
Aloitetaan ekasta reissusta. Oltiin sovittu Outin kanssa riippariretkestä jo aikoja sitten, ja ilokseni Outi innostui heti myös melonnasta. Alunperin suunnitelmissa oli vaikka minkälaista aina useamman päivän Kymijoen melonnasta alkaen, mutta viime metreillä ymmärsin ajatella keväällä tehdystä leikkauksesta toipuvaa rannettani. Mitä jos käsi ei kestäisikään? Niinpä peräännyimme huimista suunnitelmista ja säästämme ne tuleville retkille.
Riippumattoretkellä Liesjärven kansallispuistossa
Olimme käyneet jo kerran aiemmin Liesjärven kansallispuistossa, mutta emme silloin olleet oikein vakuuttuneet. Joten halusimme ehdottomasti käydä siellä uudelleen. Ajelimme kesäkuisena perjantaina töiden jälkeen retkieväät (lukuisissa) kasseissamme kohti Kopinlahden parkkipaikkaa ja suuntasimme todellisina grammanviilajien painajaisina kohti kilometrin päässä siintävää Savilahden telttailualuetta.
Emmekä olleet ainoita. Isolta alueelta löytyi kuitenkin helposti paikat riippumatoillemme ja pistimme leirin pystyyn. Ja nälän jo kurniessa aloimme valmistella retkiruokaa. Tällä kertaa tulilla paisteltiin munakoisoa, halloumia ja tempeä ja lisukkeeksi keiteltiin sushiriisiä. Satsi viimeisteltiin herkullisella teriyaki-kastikkeella ja nautiskeltiin rieslingin kera. Ai että miten hyvää. Nuotiolla istuskeli jonkin verran väkeä, sillä isolla alueella oli vain yksi nuotiopaikka. Joku kommentoi eväitämme: ”ei toi ole retkiruokaa, vaan takapihan grilliruokaa” . Mutta kyllä oltiin retkellä, ihan siinä samalla nuotiolla, eikä kenenkään takapihalla.
Illallisen päälle käytiin vielä ihailemassa Liesjärven tunnetuinta maamerkkiä, Kyynäränharjua. Tuttuun tapaan Outi löytää aina ne parhaimmat kuvauspaikat.
Melontaa Liesjärvellä
Seuraavana aamuna kaunis auringonpaiste oli enää muisto vain. Olimme alunperin suunnitelleet melovamme Turpoonjokea Portaan Nahkuritehtaalle, mutta käden kunto arvelutti edelleen. Ja sadettakin lupasivat, pirulaiset. Niinpä päätimme pysytellä lähistöllä ja tutustua Liesjärveen. Kajakit vuokrasimme Erärengiltä ja homma toimi hienosti. Pian yhdeksän jälkeen olimmekin jo vesillä ja meloimme ensimmäiseksi takaisin Savilahteen hakemaan pystyyn jättämästämme leiristä tarpin matkaan. Rantautuminen onnistui yllättävän näppärästi, eikä kumpikaan kastunut. Ja päästiin myös takaisin kajakeihin kastumatta. Tämähän sujuu mainiosti!
Kajakoimme ympäri järveä, eikä pieni sade haitannut yhtään. Käsikin kesti hienosti. Jonkin ajan kuluttua rantauduimme Pitkäkärkeen, johon pistimme lounasleirin pystyyn. Hetken kuluttua samalle rannalle ilmestyi myös soutuvene (taisi ruoka tuoksua vastarannalle asti), ja sillä tullut paikallinen mökkeilijä kertoi, että olimme ensimmäiset ihmiset, jotka hän on kaikkien vuosien aikana nähnyt rantautuvan tähän paikkaan. He eivät kuitenkaan jääneet seuraamme, vaan lähtivät patikoimaan Korteniemen perinnetilalle. Me olimme käyneet siellä jo edellisellä kerralla, joten emme jaksaneet lähteä sen enempää poluille, vaan nautimme taukopaikastamme ja retkieväistämme rauhallisessa paikassamme ihan kaksin. Kiitos hyvästä vinkistä Erärenki!
Paluumatkalla meloimme taas Savilahden kautta, sillä illaksi luvattu yhtenäinen sade ei houkutellut sittenkään jäämään enää toiseksi yöksi. Purimme leirin ja saimme kuin saimmekin sullottua kaikki retkikamppeet kajakkeihin. Tämä testi osoitti, että kajakki on tällaiselle kassialmalle erinomainen kuljetusväline. Mun oli aika paljon helpompi saada pussukkani sullottua kajakkiin kuin Outin rinkkaansa 😄.
Retki oli siis erittäin onnistunut. Mutta mites se Liesjärvi, joko se vakuutti? Kirjoittelin reissun jälkeen instaan seuraavaa:
Annettiin Liesjärven kansallispuistolle toinen mahdollisuus. Oli super ihanaa. Luottoseura, retkiruoka, yö yöltä paranevat unet riipparissa, ennusteita parempi keli ja melonta ❤️. Mutta tää kombo olis toiminut kaikkialla, eikä Liesjärvi vieläkään oikein vakuuttanut. Kenties kolmannella kerralla.
Lisää luettavaa kansallispuistoissa retkeilystä:
- Outin juttu ensimmäisestä Liesjärven käynnistämme: Liesjärven kansallispuisto jätti kylmäksi
3 comments On Melontaa ja riippumattoretkeilyä Liesjärven kansallispuistossa
Harmi, ettei Liesjärvi vieläkään vakuuttanut, me tosiaan tykkäämme siitä kovasti. Toivottavasti seuraavalla kerralla tekin vakuututte! 😀 Ja tosiaan, tuollainen retki kuulostaa kyllä todella mukavalta!
Mahtavaa, että kävitte retkeilemässä Tammelassa. Kävittekö merkitsemässä retkiyön kunnan hyväntekeväisyyskampanjaan #1000retkiyötätammelassa.
Jos ette vielä, niin kunnan kotisivuilta (etusivu) löytyy lomake.
Kalle
Voihan Liesjärvi kun olisi halunnut vakuuttua, mutta niin vaan kävi että kylmäksi jätti tälläkin kertaa! Ja hyvinhän se mun rinkkakin mahtui kajakkiin. Oli vaan itsellä vähän vaikeeta mahtua sen kanssa 😁