Elokuun alussa tuntui hetken siltä, että ehkä syksystä tulee jo normaalimpi. Mitä pidemmälle kuukausi eteni, sitä vähemmän toivoa jäi jäljelle. Niinpä päätin tehdä saman, mitä olin jo koko koronakevään puuhaillut, eli paeta metsään. Ajankohdaksi valikoitui ruskan toivossa syyskuun kaksi viimeistä viikkoa ja suunnaksi Suomen itäpuoli. Olin pitkään haaveillut Hossasta ja lisäksi halusin verestää muistojani Pieneltä Karhunkierrokselta ja Kolilta. Ja kyllä siihen pari muutakin kansallispuistoa mahtuisi.
Olin liikkeellä yksin ja aikeenani oli yöpyä mahdollisimman paljon teltassa. Yön yli vaelluksille en ollut lähdössä, vaan pelkokerrointa pienentääkseni halusin löytää telttapaikat mahdollisimman läheltä autoa. Näin voisin retkeillä kevyellä päivävarustuksella ja säätää rauhassa kamojen kanssa iltaisin (ja paeta tarvittaessa autoon). Matkan edetessä rohkeus yllättäen kasvoi ja lopulta reissuun mahtui myös yksi rinkkareissu laavulla yöpymisineen. Toisaalta turvauduin sadeöinä useamman kerran sisätiloihin ja yhdeksi yöksi menin mukavuudenhalusta kylpylähotelliin. Olin reissussa 10 yötä ja patikointikilometrejä tuli kasaan 120km ja kansallispuistoja lopulta viisi. Ajokilometrejä kertyi jälleen huimasti, noin 2200km. On tää Suomi vaan iso maa.
Patvinsuon kansallispuisto
Ensimmäinen kohteeni oli Patvinsuo. Pystytin illansuussa teltan aivan Suomun luontotuvan vierestä löytyvälle telttailualueelle. Virittelin tunnelmavalot ja trangiaan tulet. Mikä fiilis!
Seuraavana päivänä kiersin kansallispuistossa liki 20km yhdistellen useita reittejä. Suoalueet levittäytyvät käsittämättömän laajoille alueille ja pitkospuilta saattoi ihailla päättymättömältä vaikuttavaa suomaisemaa. Ruska oli vasta aluillaan, mutta maisema oli silti todella kaunis. Soiden lisäksi Patvinsuon kansallispuistolle on tyypillisiä hiekkarantaiset järvet. Sen verran vilpoisaa kuitenkin oli, että jätin uimisen väliin. Melomaan olisi sen sijaan tehnyt kovasti mieli, mutta siihen puuhaan en ole tohtinut vielä yksin ryhtyä.
Jäin Suomulle vielä toiseksi yöksi. Alueella yöpyi lisäkseni viitisen telttakuntaa ja luontotalon parkissa oli molempina öinä kolme asuntoautoa. Luontotalossa en päässyt käymään, sillä se oli syyskuussa suljettuna ma-ti, eli just ne päivät kuin olin Patvinsuolla.
Lisätiedot: Patvinsuon kansallispuisto
Oulangan kansallispuisto
Patvinsuolta ajoin Kuusamoon. Ruskaraja kulki suunnilleen siinä, mistä poronhoitoalueen alkoi. Sen jälkeen vihreä jäi vähemmistöön. Sadesäällä maisemien ihailu ei kuitenkaan innostanut ja Aila-myrsky viimeisteli telttayön välttelyn. Kuusamon GoIglon saunan lauteilla kiittelin itseäni hyvästä päätöksestä.
Oulangan kansallispuiston komeat näköalapaikat Ristikallio ja Pähkänänkallio
Aamulla myrskystä ei ollut enää tietoakaan. Jätin auton parkkiin lyhyemmän Karhunkierroksen lähtöpaikalle Sallantien varteen ja astelin patikkapolulle. 5km helpon, mutta mukavan vaihtelevan matkan päässä odotti huikeat näkymät Ristikalliolta.
Päivän toinen näköalapaikka löytyi kansallispuiston eteläisestä osasta Pähkänänkalliolta. Huonokuntoisen teräväsoraisen hiekkatien päästä patikkamatkaa oli vain noin kilometri. Vaikka maisema oli täällä vielä hienompi, pidin Ristikalliosta paikkana huomattavasti enemmän. Se on laaja sammaleinen ja melko avoin kallioalue, kun taas Pähkänän pieni alue ja sinne nouseva rinne ovat kuluneet käytöstä aika hurjaan kuntoon. Nämä on näitä retkeilysuosion nurjia puolia.
Pieni Karhunkierros
Seuraavalle päivälle oli taas ennustettu sateita, joten silloin oli hyvä hetki lähteä 12km mittaiselle erittäin suositulle Pienelle Karhunkierrokselle. Olin kuullut sen hurjista ruuhkista, mutta luotin sadesään pitävän suurimman osan pois poluilta. Koska olin yötä lähtöpaikan lähellä Juuman leirintäalueella, olin paikalla hyvissä ajoin. Sainkin kuljeskella kierroksella täysin omaan tahtiin eikä riippusilloillakaan ollut yhtään ruuhkaa. Pieni Karhunkierros on kyllä upea patikkareitti ja olin iloinen, että empimisestä huolimatta lähdin reitille. Ja sadekin pysyi koko päivän maltillisena ja vasta ihan loppumatkasta se alkoi kastella kunnolla. Ja tietäähän sen mitä se tarkoitti: yöksi piti jälleen löytää sopuhintaiset sisätilat.
Lisätiedot: Oulangan kansallispuisto
Riisitunturin kansallispuisto
Seuraavalle päivälle suunnittelin retkeä Riisitunturille ja sopiva majoitus löytyi Posiolta, Himmerkin lomakeskuksesta. Matkalla sinne poroja alkoi näkyä entistä enemmän, olinhan ylittänyt Lapin maakuntarajan. Myös tunturimaisemat muistuttivat, että Kuusamon korpimetsät olivat jääneet toistaiseksi taakse.
Aurinkoinen lauantaipäivä Riisitunturilla ennusti ruuhkia. Olin parkkipaikalla puoli kymmeneltä, ja auton sai silloin vielä hyvin parkkiin. Ihmisiä tuli kuitenkin koko ajan lisää. Lämpimästä ilmasta huolimatta tunturin laella tuuli riepotteli kovasti ja ajattelin, että ehkä lyhyempi lenkki saisi riittää. Suuntasin siis Riisin Rääpäsylle (4,3km). Tuulen tyynnyttyä patikkahalut kuitenkin kasvoivat ja lopulta kiersin Riisin Riettaan (10,7km) koukaten ensin Ikkunalammen kautta.
Kanssaretkeilijöitä riitti melko paljon, mutta väärään suuntaan tekemästäni kierroksesta johtuen he tulivat enimmäkseen vastaan. Sitä paitsi näin pääkaupunkiseudun retkeilykohteiden ruuhkiin tottuneena määrä tuntui ihan kohtuulliselta. Pois lähtiessäni saatoin kuitenkin todeta, että paikalle kannatti tulla ajoissa, sillä viimeiset autot olivat parkissa yli kilometrin päässä parkkipaikalta. Vielä kesken ollut parkkipaikan laajennus tulee todelliseen tarpeeseen.
Lisätiedot: Riisitunturin kansallispuisto
Hossan kansallispuisto
Riisitunturilta jatkoin matkaa Hossaan. Ajelin yöksi Jatkonjärven telttailualueelle, jossa auton sai ihan teltan viereen. Nuotiopaikkoja on useita, ja valinnan varaa riitti, sillä olin ainut telttailija koko isolla alueella. Ilta sujui nautinnollisesti nuotiolla istuen itse pilkottuja puita poltellen.
Värikallion kaarros
Aamu valkeni melko harmaana, mutta sehän ei patikointia estä. Jatkonjärveltä oli muutaman kilometrin ajomatka Lihapyörteen laavulle, josta Värikallion kaarros (8km) alkoi. Kalliomaalaukset olivat vaikuttavat ja niiden äärellä hiljentyy kyllä historian äärelle. Somerjärvestä nousevan kiviseinämän kuvat on maalattu kivikaudella, noin 3500 – 4500 vuotta sitten. Eihän ne ihan Etelä-Ranskan Niauxin kalliomaalausten iälle pärjää, mutta eivätpä nämä ulkona olevat maalaukset voisi edes säilyä samalla tavalla.
Julma-Ölkky vesiltä ja kalliolta katsottuna
Illaksi yltyyneestä sateesta johtuen yövyin Hossan luontokeskukselta vuokratussa mökissä, sillä halusin pysytellä Hossassa vielä toisenkin päivän. Eihän sitä Julma-Ölkkyä voinut jättää väliin. Osallistuin ensin lyhyelle veneretkelle ja vesiltä katsottuna Ölkyn jylhät rotkokalliot tulivat komeasti esiin. Veneretken päälle oli hyvä lähteä kiertämään rotkon molempia reunoja kiertävä Ölökyn ylitys (5km). Täällä oli jonkin verran muitakin retkeilijöitä, mutta kaikenkaikkiaan Hossassa ihmisiä oli huomattavasti vähemmän kuin Oulangassa ja Riisitunturilla.
Lisätiedot: Hossan kansallispuisto
Hiidenportin kansallispuisto
Reittisuunnitelmani muotoutui reissun edetessä niin kelin kuin mielenkiinnon mukaan. Hossan jälkeen suunnitelmat olivat täysin auki. Yöksi oli luvattu taas kovaa tuulta ja sadetta, joten katto pään päälle oli tarpeen. Kuusamon alueen hintataso ei miellyttänyt, ja Kolille oli ihan liian pitkä matka ajella iltaa vasten. Ja kansallispuistoon olisi kiva päästä. Karttaa tutkiessani tajusin, että noin puolesta matkaa Sotkamon seudulta niitä löytyisi kaksi, ja Vuokatin kupeesta Haapalan pienpanimolta saisi vielä mahtavan majapaikan alle satasella. Sinne siis.
Kansallispuistoista valitsin Hiidenportin. Tiilikkajärvi saisi jäädä seuraavaan kertaan. Hiidenportti on todellista korpea, sillä niin Sotkamosta, Kuhmosta kuin Valtimostakin sinne ajaa lähes tunnin. Oli muuten jännä fiilis huomata kilometri ennen parkkipaikkaa bensavalon syttyvän. Yksin reissussa ollessa kun ei voi edes syyttää huolimattomuudesta ketään muita. No mä päätin murehtia sitä vasta seuraavana päivänä, siinä hetkessä en asialle mitään mahtanut.
Kampesin siis rinkan selkään ja lähdin kohti Kitulankierrosta (10,5km). Rinkka painoi varmasti yli 20kg, sillä olin vihdoin rohkaistunut pakkaamaan yöpymiskamppeet mukaan. Mä jäisin yöksi jonnekin laavulle. Apua. Jonkin matkaa jylhissä rotkomaisemissa patikoituani huomasin, että kännykän kuuluvuuskin oli loppunut. Hetken turhanpäiväisen panikoinnin jälkeen mieli tyyntyi ja rentouduin. Muu maailma sai jäädä ja minä keskityin luontoon.
Hiidenportista tuli mun suosikki. Ihastuin sen kuusimetsiin, jylhiin rotkomaisemiin ja peilityyniin järviin. Siihen hiljaisuuteen, jota ihmisen toiminta ei häirinnyt. Yövyin Kitulanlammen laavulla yksin, istuin nuotiolla ja tuijottelin tähtitaivasta. Kömmin yöksi makuupussiin ja heräsin yhtä rauhalliseen aamuun. Mikä mahtava kokemus.
Lisätiedot: Hiidenportin kansallispuisto
Mitä seuraavaksi?
Patikoituani aamulla Kitulanlammelta takaisin autolle ja jännitettyäni riittäisikö bensa lähimmälle huoltoasemalle asti (riitti se!) olin taas ilman suunnitelmaa. Istahdin kahville miettimään mitä seuraavaksi tekisi. Olin ollut reissussa jo yli viikon ja patikoinut yli 100km. Reissuväsymys alkoi jo painaa, mutta Kolille olisi vielä päästävä. Tiesin Kolin reittien olevan korkeuseroista johtuen melko vaativia, joten päätin hemmotella itseäni sisätiloilla. Vaikka yöksi ei edes luvattu sateita.
Näin päädyin Nurmekseen. Bomban kylpylähotelliin oli mukavan lyhyt matka niin Hiidenportista kuin Kolilta ja samalla ehdin kierrellä hieman Puu-Nurmeksen kaduilla. Oli aivan mahtavaa liottaa uupuneita jalkojaan Bomban kylpylän lämpimissä vesissä ja nauttia kunnon illallinen hotellin ravintolassa. Ei musta siis ihan pelkkää eräilijää ollut tullut.
Aamulla lähdin kohti Kolia. Pysähdyin vielä matkalla toisessa puutalojen kylässä, mutta Puu-Juuka oli parhaat päivänsä nähny ja harmaana syyspäivänä tunnelma oli erityisen pysähtynyttä.
Kolilla mua oli vastassa sakea sumu. Istahdin hienolle näköalapaikalle, kaivoin repusta kahvitermarin ja katsellessani lähimpiä puita (muuhun ei näkyvyys riittänyt) totesin, että tämä taisi olla tässä. Sääennuste lupaili sumun jatkuvan ylihuomiseen, eikä vaaroille kiipeäminen kiinnostanut yhtään jos palkintona ei olisi upeat maisemat. Telttaakaan ei enää huvittanut kaivaa esiin. Oli aika lähteä kotia kohti.
Ruskaretkeen mahtui lukuisia mieliinpainuvia hetkiä. Retkeilyyn hurahtaminen onkin ollut ihan parasta, enkä malta odottaa uusia seikkailuja. Ties vielä minne kaikialle tämä syksy minut vie!
Jos retkitarinat kiinnostavat, niin tässä lisää juttujani Suomen kansallispuistoista:
- Selkämeren kansallispuisto: Säppi – majakkasaari Selkämeren kansallispuistossa
- Repoveden kansallispuisto: Kouvolaan luonto- ja kulttuurimatkalle?
- Etelä-Konneveden kansallispuisto: Viikonloppu Rautalammilla, Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa
- Nuuksion kansallispuisto: Yön yli retki Nuuksioon
- Päijänteen kansallispuisto: Mökkeilyä ja retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa
2 comments On Ruskaretki itäisen Suomen kansallispuistoihin
Kiitos kuvakehuista!
Karhunkierros on noin 10km lyhyempi tuolta Ristikallion kautta aloitettaessa. Kanjoniin kurkkaus oli itsellekin yksi vaihtoehto, mutta päätin sen sijaan käydä Pienen Karhunkierroksen.
Riisitunturilla olisi ihana käydä talvella. Ne lumikuvat on huikeita. Nyt se parkkipaikan laajennuskin on jo valmis.
Julma-Ölkky oli hieno vesiltä katsottuna, ja vielä mukavampaa se olisi ollut meloen. Jospa mulla olis ens kerralla seuraa, niin voisi vuokrata siellä kanootin. Kalliomaalausten luona pysähdyttiin lyhyesti ja koska olin väärällä puolen venettä, en juuri nähnyt niitä. Julma-Ölkyn maalaukset on muuten Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset.
Syksy on ihanaa retkeilyaikaa siitäkin syystä, että itikoita ei silloin enää ole. Nyt kaivelin vain yhden hirvikärpäsen hiuksista Patvinsuolla.
Todella upeita kuvia! Ja paikatkin kyllä ovat todella hienoja.
Patvinsuo on mun ehdoton suosikki noista ns. suoperusteisista kansallispuistoista Suomessa. Suomunkierrosta en niin välittänyt, mutta puiston suo osuudet olivat mitä upeimpia. Ristikallio onkin itselläni Oulangan kansallispuistosta vielä näkemättä, siellä pitäisi yrittää käydä seuraavaksi. Pähkänäkallio on hieno ja Kanjonin kurkkaus -reitti pääsi yllättämään. Reitin alku oli tosin varsin ankeaa avohakkuualuetta, mutta myöhemmin reitti tarjosi todella upeita kanjonimaisemia. Se on Pienen karhunkierroksen kanssa oma suosikkini noista Oulangan rengasreiteistä. Tiedätkö, minkä verran Karhunkierrokseen tulee kilometrejä, jos sen aloittaa tuolta Ristikalliota läheltä olevalta parkkipaikalta?
Riisitunturin kanssa meillä oli ihan sama havainto. Se on erittäin suosittu ja parkkipaikan laajennus tulee kyllä tarpeeseen. Me olimme paikalla eräänä lauantaina aikaisin aamulla, jolloin paikalla oli vain muutama muu auto, todennäköisesti yöpyjiä kaikki. Kiersimme Riisin riettaan. Parkkipaikalle tullessamme ei tuo 1 km riittänyt, vaan autoja oli vielä pidemmällä. Yllätyin suosiosta. Ajattelin, että ehkä talvella tykkylumen ihailijoita voisi olla, mutta en uskonut, että syksyllä olisi ihan tuollaista määrää ihmisiä.
Tuollainen Julma-Ölkkyyn liittyvä veneajelu kuulostaa todella hienolta kokemukselta! Eikö sielläkin ole jotain kalliomaalauksia? Pääsikö veneellä katsomaan niitä? Julma-Ölkky ja Värikallio taitavat olla Hossan ylivoimaisesti suosituimmat reitit, eikä syyttä! Ne ovat Hossassa meidänkin suosikit. Hiidenportti olisi kiva kokea syksyllä. Olemme kiertäneet tuon Kitulankierroksen joskus kesällä ja hyttysiä oli valtavasti, joka hieman häiritsi. Muita retkeilijöitä ei kuitenkaan ollut, joten taitaa olla varsin rauhallinen ympäri vuoden.